Vihdoin aurinko paistaa tähän onnettomaan, käppyräiseen risukasaan
jossa olen viettänyt viimeiset pari vuotta. Ehkä jonain päivänä huomaan
risukasan sijaan istuskelevani ruusunlehdissä, mutta siihen menee vielä
aikaa. Itse olen asiani sotkenut ja itse minun on tästä noustava, mutta
on silti hyvä tietää että on edes joku joka haluaa auttaa minua siinä.
Kiitos hänelle siitä.
maanantai, 18. helmikuu 2013