Aina pitää kokeilla jotain uutta. Tänään olkoon se tämä kirjallinen ajatustenvaihtoväylä josta ei kenellekään mitään hyötyä ole. Tuskin edes minulle. Joskin sisäinen pikku exhibitionistini vaatii minua jatkuvasti paljastamaan itseni muulle maailmalle tavalla tai toisella, joten paikka on omiaan minulle.

Blogin nimestä en osaa sanoa mitään sen kummempaa. Mikäli saman niminen kirja on olemassa, en ole lukenut sitä. Mikäli saman niminen musiikkikappale on tehty, en ole kuullut sitä. "Iiltalaulu" on vain kohtalaisen kauniita peräkkäisiä äänteitä sisältävä sana. Kauniimpi kuin muutama muttei yhtä kaunis kuin jotkut. Jos saisin valita, olisin syntynyt johonkin jossa R-kirjainta käytettäisiin vain ja ainoastaan kirosanoissa ja kaikki sanat alkaisivat L-kirjaimella ja päättyisivät A:han. Tai muutamat poikkeukset I:hin, U:hun tai E:hen. Laine, laulu, lila, leili, luulla.. No, ehkä se kuulostaisi vain äärimmäisen typerältä käytännössä. Jätämme tämän ajatuksen tähän.

Tässä kohtaa viimeistään mieleenne pitäisi tulla kysymys siitä, kuka on tämän sekavan tekstin takana. Minä en sitä osaa kertoa. Jokainen muodostaa minut mielessään omanlaisekseen. Se mikä olen jollekulle, en voi olla toiselle. Olen yhdelle kaikkea ja kaikille en mitään. Kuinka sekavaksi voikaan yhden pienen esittelyn saada?

Olen siis Dinja. Paikan haltija ja ajatusten vuodattaja. Kerron itsestäni aluksi vain pintaraapaisun verran, jos sitäkään. On hankalaa, miltei mahdotonta kertoa kaikkea vaikka kirjoittaisi vuosia, joten en edes pyri siihen. Mieluummin teen niin että otan asiat joita itse pidän kiinnostavina ja muutan ne luettavaan muotoon. Olivat ne sitten ajatuksia maailmankaikkeudesta tai pieniä ilonvälähdyksiä elämästä, ne pääsevät mukaan. Tuskin mullistan maailmoita, mutta tämä pikku projekti on huomattavan tärkeä osa minua, kaikesta vähättelystäni huolimatta.

Tästä tulee todennäköisesti purkukanava syömisongelmilleni joita onkin sitten..no..riittävästi. Saas nyt nähdä...

Nauttikaa.