Aina pitää kokeilla jotain uutta. Tänään olkoon se tämä kirjallinen
ajatustenvaihtoväylä josta ei kenellekään mitään hyötyä ole. Tuskin
edes minulle. Joskin sisäinen pikku exhibitionistini vaatii minua
jatkuvasti paljastamaan itseni muulle maailmalle tavalla tai toisella,
joten paikka on omiaan minulle.
Blogin nimestä en osaa sanoa mitään sen kummempaa. Mikäli saman niminen
kirja on olemassa, en ole lukenut sitä. Mikäli saman niminen
musiikkikappale on tehty, en ole kuullut sitä. "Iiltalaulu" on vain
kohtalaisen kauniita peräkkäisiä äänteitä sisältävä sana. Kauniimpi
kuin muutama muttei yhtä kaunis kuin jotkut. Jos saisin valita, olisin
syntynyt johonkin jossa R-kirjainta käytettäisiin vain ja ainoastaan
kirosanoissa ja kaikki sanat alkaisivat L-kirjaimella ja päättyisivät
A:han. Tai muutamat poikkeukset I:hin, U:hun tai E:hen. Laine, laulu,
lila, leili, luulla.. No, ehkä se kuulostaisi vain äärimmäisen
typerältä käytännössä. Jätämme tämän ajatuksen tähän.
Tässä kohtaa viimeistään mieleenne pitäisi tulla kysymys siitä, kuka on
tämän sekavan tekstin takana. Minä en sitä osaa kertoa. Jokainen
muodostaa minut mielessään omanlaisekseen. Se mikä olen jollekulle, en
voi olla toiselle. Olen yhdelle kaikkea ja kaikille en mitään. Kuinka
sekavaksi voikaan yhden pienen esittelyn saada?
Olen siis
Dinja. Paikan haltija ja ajatusten vuodattaja. Kerron itsestäni aluksi
vain pintaraapaisun verran, jos sitäkään. On hankalaa, miltei
mahdotonta kertoa kaikkea vaikka kirjoittaisi vuosia, joten en edes
pyri siihen. Mieluummin teen niin että otan asiat joita itse pidän
kiinnostavina ja muutan ne luettavaan muotoon. Olivat ne sitten
ajatuksia maailmankaikkeudesta tai pieniä ilonvälähdyksiä elämästä, ne
pääsevät mukaan. Tuskin mullistan maailmoita, mutta tämä pikku projekti
on huomattavan tärkeä osa minua, kaikesta vähättelystäni huolimatta.
Tästä tulee todennäköisesti purkukanava syömisongelmilleni joita onkin sitten..no..riittävästi. Saas nyt nähdä...
Nauttikaa.
torstai, 20. heinäkuu 2006